Vangittuna sun syleilyssä tie katkennut sydämeen ei kai ole helppoa irrottaa ei valo kanna pimeässä sokeana huomiseen taas saa se riittää vaikkei annettavaa oo. Ja niin hiljaiset kääntyvät takaisin paikoilleen nielevät osansa ja niin kai minäkin teen osamme onnesta joka hetki pienenee kun ei uskalla katkaista taas käteni palvelee Astun maailmaasi pimeästä vaikeampi hengittää alaston oon taas sinun käsissä kanna minut tai irti päästä aina samaan tyhjyyteen taas saa se riittää vaikkei annettavaa oo Ja niin hiljaiset kääntyvät takaisin paikoilleen nielevät osansa ja niin kai minäkin teen osamme onnesta joka hetki pienenee kun ei uskalla katkaista taas käteni palvelee [x2]